Ahvenen kalastus

Pyrimme kehittämään artikkeleitamme jatkuvasti. Jos huomaat virheitä tai puutteita, kirjoita siitä täällä.

Aste: 
Kirjoittaja: 
Ahvenparvi

Ahven on Suomen kalastetuin ja yleisin kala, samalla myös Suomen kansalliskala. Ahvenen kutu alkaa Etelä-Suomesta alkaen huhti-toukokuussa ja ulottuu kesäkuulle, kylmissä vesissä jopa heinäkuulle saakka.


Lahko: Ahvenkalat
Levinneisyys: koko Suomi
Alamitta: -ei ole-
Suomenennätys: 2,87 kg
Ihannelämpötila:  14-24 ºC

Mistä ja milloin ahventa saa?

Ahvenet oleilevat suojaisissa, kasvillisuuden varjostamissa paikoissa läpi vuoden, vain syvyys vaihtelee veden lämpötilan mukaan. Ahvenet ovat tarkkoja syvyydestä, mutta sen lisäksi ne vaihtavat paikkaa myös tuulen mukaan, joten kalastus on hakuammuntaa. Jos muutaman heiton jälkeen ahven ei anna mitään elonmerkkejä, voi hyvällä omallatunnolla kokeilla jostain muualta, sillä parven löytyessä ei paikkaa tarvitse välttämättä vaihtaa enää koko päivänä.

Parvissa saalistaessaan ahvenet ajavat pikkukaloja pintaan, minkä huomaa hysteerisestä kuhinasta veden pinnassa. Tällöin toimii hyvin pienen vieheen uittaminen suoraan parven läpi yrittäen kuitenkin olla säikyttelemättä parvea hajalle liian lähelle heitetyillä vieheillä. Ahven ei juurikaan välitä kaverinsa katoamisesta, vaan odottaa mielellään vuoroaan sen enempää mihinkään karkaamatta. Meri lämpenee hitaammin kuin järvet, joten siellä kalastussesongit ajoittuvat vähän myöhempään.

Keväällä

Ahven nousee kudulle kevään lopulla vesien lämmetessä. Ennen sitä varsinkin isommat yksilöt oleilevat syvällä eivätkä ole juuri syöntipäällä onkea ja pilkkiä lukuunottamatta, joihin ahven tarttuu vuodenaikaan katsomatta, kun vain parven löytää.

Kesällä

Hyvä kalastuskausi alkaa kesäkuussa kudun jälkeen. Pienempiä yksilöitä nousee matalikosta kuin matalikosta. Isommat ovat vähän syvemmällä, mutta tulevat kuitenkin parvina auringon lämmittämien kallionreunusten ja isojen kivien läheisyyteen aika ajoin. Vuorokauden parhaat kalastusajankohdat  riippuvat osittain veden laadusta. Sameissa vesissä ahventa nousee koko päivän, kun taas kirkaammissa vesissä parhaat ottihetket rajoittuvat aamu- ja iltahämärään.

Syksyllä

Kesän edetessä kohti syksyä ahvenet siirtyvät yhä syvemmälle ja parveutuvat yhä enemmän. Syvältä pintaan asti ylettyvät vesikasvustot ovat hyviä ottipaikkoja läpi kesän, mutta varsinkin vesien viiletessä niiden arvo korostuu. Kun aurinko ei enää porota taivaalta niin suoraan, vuorokaudenajalla kalastuksessa ei ole yhtä paljon väliä. Joskus parhaat hetket voivat olla jopa keskellä päivää.

Talvella

Ahvenia löytyy ympäri vesistöä rantojen tuntumasta, mutta parhaiden paikkojen löytäminen vaatii kokemusta. Vedenalaiset kohoumat pohjassa sekä saarten ja niemien kyljet ovat hyviä mahdollisia ottipaikkoja. Uudelle vesistölle saavuttaessa hyvä keino on etsiä edellisten päivien reikäkeskittymät, sillä tuskin kukaan on huvikseen reikiä jäähän kairannut, vaan luultavimmin paikalta on tullut kalaa enemmänkin.

Alkutalvella ahvenet voivat hakeutua jään varjopaikkoihin, kun taas keskitalvella kala etsii sitä vähäistäkin valoa paikoista, joissa jää on puhdas.  Lämpötilan nousu talvella paikoissa, johon aurinko paistaa päivisin, aktivoi kaloja. Tällaiset rannat kannattaa siis käydä läpi varsinkin uudella vesistöllä. Keväämmällä isommat ahvenet voivat olla myös aivan jään tuntumassa saalistamassa pikkukaloja.

Parvissa viihtyvät ahvenet pysyvät paikallaan, joten tyhjältä tuntuvalta reiältä kannattaa siirtyä toisaalle kohtuullisen nopeasti. 

Meren sisälahdilla ahvenen pilkintä on samankaltaista kuin sisävesilläkin, mutta saaristoon päin siirryttäessä samat reseptit eivät ehkä toimikaan. Kalat eivät olekaan enää niin paljon parvissa tai juuri niissä paikoissa kuin voisi olettaa. Kokeilemisen arvoisia paikkoja ovat pohjasta nousevat kohoumat ja saarten rannasta mereen jatkuvat penkereet. Vettä parhailla paikoilla on yleensä viidestä viiteentoista metriä. 

Pilkintä

Ahvenen pilkintä on suomalaisen pilkinnän perusta, johon muut pilkintätaidot perustuvat. Ahvenparvet oleskelevat talvellakin aina tietyssä syvyydessä, jonka löytäminen on kalastuksen onnistumisen avainehtoja. Tämän takia reikiä kannattaa kairata matalammalta syvempään päin noin kymmenen metrin välein linjaan, josta sitten yksi rekä kerrallaan aletaan etsiä oikeaa syvyyttä.

Varsinkin merellä pilkittäessä hopeasiipi on omien kokemusten mukaan ollut aina hyvä vaihtoehto ainakin, kun siihen on tehty itse silikonipalloja, jotka ovat värjätty normaalilla maalikoukkuvärillä. 

Heittokalastus

Tilastojen mukaan heittokalastuksella saaduista suurista ahvenista pääosa on saatu vaapuilla, mutta jos ahven on kalastuksen päätarkoitus, kannattaa valita ennemmin jigi tai pieni lippa. Jigi on näistä kahdesta ehkä vielä parempi vaihtoehto. Jigin koko valitaan haluttavan kalan koon mukaan, mutta iso kala voi kuitenkin ottaa pieneenkin jigiin. Tärkeämpi ehto on valita jigiin oikea paino, sillä vieheen täytyy upota oikeaan syvyyteen saakka ja vavassa pitää pysyä tuntuma vieheeseen.

Kuten jiggauksessa yleensäkin, ohut monikuitusiima ja kevyt, herkkä vapa takaavat hyvän tuntuman. Kivikkoisessa pohjassa monikuitusiima voi ottaa nokkiinsa, joten ratkaisuna voi käyttää pientä pätkää monofiilia vieheen päässä. Jigatesssa hyvänä perussääntönä toimii "verkkainen mies saa kalaa".