Heittokalastus

Pyrimme kehittämään artikkeleitamme jatkuvasti. Jos huomaat virheitä tai puutteita, kirjoita siitä täällä.

Kirjoittaja: 
Heittokalastusta veneestä

Monet ovat varmasti kesämökillä ollessaan heitelleet muutamat heitot joka kesä sillä ullakolla olevalla perintövirvelillä, ilman sen kummoisempia tuloksia. Tämä on voinut helposti antaa aivan väärän kuvan kalastuksesta, niin se ainakin minulle antoi. Syyksi epäiltiin ettei järvessä vaan ole kalaa, mutta kun sitten paikalle sattui eräs kalastusta harrastava ystäväni, joka ensimmäisen tunnin aikana nosti laiturille kaksi haukea, tajusin, että taitavat syyt olla aivan muualla kuin järven kalattomuudessa.

Kalastuskaupassa

Nykyään heittokalastusvälineet ovat kehittyneet niin paljon, että jo 50 eurolla saa halpatavaratalosta ihan kohtuullisen vapa+avokela -setin. Vaikka perintövirveli on aikoinaan varmasti maksanutkin maltaita, on varsinkin vavan rakenne muuttunut kehityksen myötä niin paljon, että halpatuote voi nyt voittaa perintökalleuden. Tuntuma vieheeseen on parempi ja heittopituuttakin saa lisää.

Avokela on suositeltava ratkaisu, sillä vaikka se aluksi voi tuntua vähän vaikeammalta umpikelaan verrattuna, sen hyödyt tulevat nopean oppimisen jälkeen esiin mm. heittopituuksissa. Vavoista kannattaa valita noin kahden metrin pituinen, suhteellisen jäykäntuntuinen vapa. Settinä ostettaessa on suurempi todennäköisyys, että kela ja vapa sopivat yhteen. Siimoista itse suosittelisin punottua monikuitusiimaa, joka on alle 0,30 mm paksua. Laadukas 0,12-millinen punottu siimakin riittää jo aikamoisen vonkaleen taidokkaaseen taltuttamiseen, mutta toisaalta paksumpi siima ei mene heti poikki, vaikka viehettä joutuisi repimään pohjastakin irti.

Heittokalastuksessa vieheiden perusvaihtoehtoja ovat lusikat ja lipat. Vaaput tulevat hyvinä kakkosina, mutta toimivat paremmin ehkä kuitenkin vetouistelussa. Suomen suosituin lippa on Mepps Aglia, jonka koot 3 ja 4 ovat aika monikäyttöisiä. Vaapuista hauenkalastukseen hyvää harjoitusta antaa Rapalan Minnow Spoon, sillä vesikasvillisuuden lähellä kalastettaessa sen ruohosuojattu koukku antaa paljon anteeksi.

Vieheiden värityksestä voi sanoa sen verran, että kirkasta väriä kirkkaalla säällä ja tummaa pimeämmällä säällä. Myös veden laatu vaikuttaa. Kirkkaassa vedessä ja pilvisenä päivänä voi toimia sininen ja hopea, kun taas auringossa keltainen ja kulta.

Kaupasta tarvitset myös lukkoja ja jos aiot kalastaa haukea, myös perukeen tai pari. Muiden kalojen kalastuksessa peruke on yleensä vain haitaksi.

Ennen kalastusta

Siima täytyy saada pysymään kelassa paikallaan, joten pohjalle kannattaa laittaa solmun päälle pala teippiä. Taidokkaampi kaveri tekee saman kahdella erisuuntaisella, toisiaan kiristävällä unisolmulla, mutta teippi ajaa täsmälleen saman asian. Siimaa kelataan kelalle pitäen sitä kireällä esim. liuttaen sormien välistä, lopettaen vähän ennen kuin kela on täynnä. Siiman päähän laitetaan lukko tai vaihtoehtoisesti haukea kalastettaessa peruke. Hyvä perussolmu on edellä mainittu unisolmu, mutta punottua monikuitusiimaa käyttäessä palomar-solmu on valmistajien suosittelema. Siima ymmärrettävästi kuluu kalastuksessa ja se kannattaa uusia kerran vuodessa sekä jokaisen kalastusreissun yhteydessä ottaa metri pari pois päästä. Jos siiman uusimalla säästää yhdenkin kalliimman vieheen vuodessa, ei uusiminen tule yhtään sen kalliimmaksi.

Itse kalastusreissulle kannattaa ottaa mukaan iso haavi, jos sellainen löytyy (itse en ole juuri nähnyt yhtään liian isoa haavia), puukko ja pihdit vieheen irrottamista varten. Lisäksi tarvitaan totta kai myös painopuntari, jotta voit kertoa saaliistasi myös naapurille. Kelan jarru kannattaa säätää niin, että heti kelan yläpuolelta siimasta vedettäessä se antaa jonkin verran vastusta. Ei siis niin kireälle, että juuri ja juuri jaksat vetää siimaa ulos.

Kalastettaessa

Avokelalla heitto toimii seuraavasti:

  1. Kelaa siima lähes loppuun asti, vieheen ja vavan kärjen väliin voi jäädä parikymmentä senttiä.
  2. Käännä kelan puola niin päin, että siima on lähellä vapaa.
  3. Ota siima etusormen ja vavan väliin.
  4. Avaa kelan sanka.
  5. Heittäessäsi päästä etusormi irti.
  6. Odota vieheen uppoamista hetken aikaa.
  7. Aloita kelaaminen. Jos sanka ei palaudu, kun yrität kelata, käännä se takaisin.

Heittäessäsi yritä saada heitto lähtemään vavan avulla, ei olan takaa kuin moukari. Vain harjoitus tekee tässä lajissa mestarin. Yleensä virheenä on heiton suuntaaminen liian ylös. Se ei tuo heittoon yhtään lisäpituutta, mutta voi saada aikaan niin paljon löysää siimassa, että kelattaessa siimaan tulee lenkki. Jos näin käy, lenkin suuruudesta riippuen varmin tapa on purkaa kelalta siimaa käsin niin kauan, että lenkki purkaantuu, tai vaihtoehtoisesti vain heittää tarpeeksi pitkä uusi heitto.

Kalat ovat harvoin pinnassa. Varmempi tapa onkin yrittää saada viehe uimaan mahdollisimman läheltä pohjaa varsinkin rannasta heiteltäessä. Jos vieheenä ei ole kelluva vaappu, kannattaa heiton jälkeen kelata siimasta löysät pois ja odottaa viitisen sekuntia (tottakai riippuen täysin vieheen painosta ja veden syvyydestä) ja ruveta sitten rauhallisesti kelaamaan. Kelauksen pitää olla sen verran nopeaa, että viehe ui (voi tarkistaa uittamalla rantavedessä), mutta kuitenkin niin hidasta, ettei viehe nouse pintaan. Yleinen virhe on liian nopea uitto. Uittoa voi muunnella vapaa liikuttamalla tai kelaamalla välillä nopeammin tai hitaammin. Saaliin määrän määrittelee se, kuinka paljon kalan huomiota saa herätettyä, ei heittokertojen lukumäärä.

Kelattaessa vapa on hyvä pitää alhaalla sivulla, 90 asteen kulmassa siimaan nähden. Viehe ui syvemmällä, kun vavan kärki on lähellä vettä ja vavan kulma siimaan nähden antaa vavalle mahdollisuuden taipua kalan napatessa kiinni. Samalla kalastajan on helpompi tehdä nopea vastanykäys, kun vapa on jo valmiiksi hyvässä asennossa.

Kun viehe sitten ottaa pohjaan, älä revi vapaa hajalle, vaan yritä nypytellä viehettä eri kulmista. Vavan kärjen kuuluisi nypyttäessä heilua rennosti molempiin suuntiin, niin että siima on välillä löysänä. Jos koukku on kiven takana kiinni,  pelkkä vavalla vetäminen ei riitä. Jos viehe ei tunnu irtoavan, vedä kädellä suoraan siimasta, niin ettei vapa taivu. Totta kai, jos pääset jollain keinolla siirtymään lähemmäs viehettä tai sen sivulle, kannattaa sitä kokeilla ensin. Jos viehe on niin kovin kiinni, ettei se lähde irti, ainoa keino sukeltamisen lisäksi on vetää siima poikki. Siiman poikkivetäminen on yleensä parempi vaihtoehto kuin leikkaaminen, sillä silloin siima katkeaa yleensä vieheen vierestä solmusta. Näin siimaa ei mene hukkaan.

Kala koukussa

Kun heitto ja uitto alkavat olla hallussa ja se ensimmäinen vonkale nappaa kiinni, älä panikoi. Tarkista vielä ensiksi, että kelan jarru on sopivalla löysyydellä. Jos kala ei pistä vastaan, ala kelata sitä rantaa kohti. Jos se pistää vastaan, anna kelan laulaa. Jos jarru on sopivalla voimakkuudella, kala väsyttää pian itsensä. Usein aivan jalkojesi juuressa kala yrittää vielä räpiköidä pois. Tällöin tärkeää on, että vavan kärki on oman pääsi yläpuolella, jotta siimaa on silti tarpeeksi ulkona ja vapa pystyy taipumaan. Jos vavan kärki on lähempänä kalaa kuin omia jalkojasi, voi kalan nopea riuhtaisu katkaista vavan ja irroittaa samalla koukun. Ne kohdat, joissa kala pääsee pyristelemällä irti ovat yleensä veden pinta ja vesikasvillisuus. Kala olisi hyvä saada jollain tavalla pidettyä näiden kahden asian välissä. Saalis otetaan haaviin aina pyrstö edellä, sillä muuten koukku voi tarttua haaviin ennen kuin kala on haavissa, ja kala saa riuhdottua itsensä helposti irti.

Nostettua kalaa pitää kunnioittaa, eikä sitä pidä elävänä roikottaa yhtään turhaan kiinni vieheessä. Päätös siitä, päästetäänkö kala pois vai otetaanko se mukaan, täytyy tehdä mahdollisimman nopeasti. Mieluiten pois päästettävää kalaa ei nosteta edes vedestä, mutta välillä se ei ole mahdollista. Mukaan otettava kala tainnutetaan iskemällä sitä takaraivoon esim. puukalikalla, jonka jälkeen sen kurkku viilletään puukolla auki, mikä tappaa kalan. Mukaan otettava kala ei saa joutua kompostiin, vaan siitä tehdään ruokaa. Helppoja (ja vähän hienompiakin) ruokareseptejä löytyy sivujemme Reseptit-osiosta. Samasta paikasta löytyvät yksinkertaiset ohjeet kalan perkaamiseen ja fileeraamiseen.