Onkiminen

Pyrimme kehittämään artikkeleitamme jatkuvasti. Jos huomaat virheitä tai puutteita, kirjoita siitä täällä.

Kirjoittaja: 
Onkiminen

Onkimiseksi kutsutaan kalastuslajia, johon kuuluu vähintään koukku, siima, mahdollisesti niitä kannatteleva vapa sekä ainakin lähistöllä oleva kalastaja, joka nostaa tärpänneen kalan saman tien ylös. Vaikka yleisin saalis onkimalla onkin ehkä pieni särkikala tai ahven, voi ongella saada napattua myös ihan kunnon kokoisen lahnan tai jopa hauen.

Välineet

Pihlajakeppi kelpaa kyllä vavaksi, mutta kaupastakin saa halpoja vapoja, jotka yleensä voittavat puisen veljensä. Vavassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei kärki ole ihan hirvittävän lepsu. Kunnon vapa saa olla pitkä, jopa viisimetrinen, kuitenkin tarpeeksi lyhyt ja kevyt, että sitä jaksaa kannatella vähän pitempäänkin, varsinkin jos ostos on suunnattu perheen nuorimmalle.

Koukku, siima ja koho on ehkä helpoin ostaa settinä, mutta jos pystyy vähän panostamaan, tarvikkeet kannattaa ostaa erikseen. Siima on tällöin huomattavasti parempilaatuista sekä koho järkevämmän kokoinen. Kohosta pitäisi näkyä heti kun kala ottaa kiinni, mutta toinen syy pienemmän kohon ostamiseen on se, että liikaa vastusta antavasta kohosta kalan on helpompi räpiköidä itsensä irti. Onkisetin koukkukin on yleensä vähän liian isokokoinen, pienempikin riittää. Kala ottaa ennemmin liian pieneen kuin liian isoon koukkuun.

Kalassa

Koukkuun on helpointa etsiä tuore mato kompostista, pellon tai kasvimaan reunasta tai vaikka vähän isomman kiven alta multaisesta maaperästä. Sitten vain kalapaikalle, mato sopivasti koukkuun ja onki veteen. Päästä pujotettu mato toimii hyvin. Madosta voi jättää vähän ylimääräistä koukun ulkopuolelle houkutukseksi, mutta liika ei kuitenkaan auta sen enempää. Koukun pään näkyviin jättämisestä voi olla montaa mieltä. Erään mielipiteen mukaan näkyvä kärki karkottaa pienempiä kaloja, mutta isommat eivät siitä välitä. Toisaalta mato pysyy paremmin koukussa, kun se on väkäsen takana kiinni. Jokainen voi testata tätä asiaa käytännössä, mitään absoluuttisen oikeaa vastausta ei voida antaa.

Kaloja löytyy paikoista, jotka tarjoavat kaloille suojaa, esimerksi vesikasvillisuuden reunoilta ja seasta, laiturien alta ja karikkojen reunoilta. Kun koukun saa samaan syvyyteen kalojen kanssa, kiinnostuvat kalat lierosta mitä luultavimmin. 

Kun koho liikahtaa alaspäin, on kala jo todennäköisimmin kiinni, varsinkin jos kalastaa onkisettien ylisuurilla kohoilla. Pieni vastanykäisy ei tee ainakaan pahaa ja yleensä tartuttaa kalan paremmin. Jos kala ei ole sen isompi, voi sen nostaa suoraan kuiville, mutta esimerkiksi isompien lahnojen kanssa haavin tai nostokoukun käyttö on suositeltavaa.

Jos kalasta ei tehdä ruokaa, täytyy se päästää vapaaksi mahdollisimman hellävaraisesti. Kala elää kyllä jonkin aikaa ämpärissäkin, mutta lämpötilashokki voi kuitenkin koitua sen kohtaloksi, joten parempi päästää kala heti vapauteen kasvamaan. Vapaaksi päästäminen ei vähennä kalastussuorituksen arvoa yhtään, vaan ennemminkin korottaa sitä. Ruokapöytään päätyvät kalat tainnutetaan kalikan tai vaikka puukon hamaran iskulla takaraivoon. Sen jälkeen kalan kurkku viilletään auki, joka tappaa kalan. 

Särkikalojen ja ahventen lisäksi myös siikaa ongitaan yleisesti, tosin tällöin välineenä on heitto-onki. Heitto-ongeksi kelpaa lähes mikä tahansa heittovavan ja kelan yhdistelmä. Tarkemmat siikavinkit löytyvät siian kalastuksesta kertovasta artikkelista.