Pilkkiminen

Pyrimme kehittämään artikkeleitamme jatkuvasti. Jos huomaat virheitä tai puutteita, kirjoita siitä täällä.

Kirjoittaja: 
Pilkkiminen

Toisin kun ehkä voisi luulla, on pilkkiminen yllättävän jännittävää puuhaa ja tarpeeksi paksulla vaatetuksella ei myöskään kylmyys haittaa. Aloittelija kaipaa varmasti heti onnistumisia, joten tarjoussetit kannattaa jättää kaupan hyllyille. Siitäkin huolimatta pilkkivälineet ovat huomattavan huokeita. Oikea vaatetus on erittäin tärkeä osa pilkkimistä. Pilkkiessä istutaan tai seisotaan pakkasessa paikallaan sen enempää liikkumatta, joten harvoin vaatetta voi olla liikaa päällä.

Pilkkimismuotoja on monenlaisia ja ne eroavat yleisesti toisistaan käytettävän pilkin eli "vieheen" perusteella. Mielestäni aloittelijan kannattaa tuntea näistä kaksi muotoa: pystypilkillä pilkintä ja mormuskalla eli painokoukulla pilkintä. Pystypilkki toimii parhaiten, kun kala on hyvällä syönnillä, kun taas mormuskalla saa kalaa huononkin syönnin aikana.

Välineet

Pystypilkki

Pystypilkillä pilkkiessä vapa on aivan perinteinen pilkkivapa, jossa on mahdollisesti tärpinilmaisinkärki ja jarru. Siimaksi käy hyvin ~0,30 mm paksuinen monofiili, jota mahtuu kelalle 25-50 metriä. Paksumpi siima ei sotkeennu niin helposti ja pituutta saa olla ennemminkin liikaa, jotta kelalla on varaa katkaista siima, kun siihen ilmestyy liian paha lenkki.

Merellä hyvä pystypilkki on esim. Hopeasiipi, kun taas järvellä toimii joku pieni kultainen tai hopeinen pilkki. Pilkin koukun voi vaihtaa maalikoukkuun, joita saa kalastuskaupasta noin euron hintaan. Toisaalta huonomman syönnin aikana myös normaaliin koukkuun kiinnitetty mato voi toimia hyvin.

Mormuska

Mormuskoidessa välineiden pitää olla paljon herkempiä: siima riittävän ohutta ~0,10 mm, koukut teräviä ja ehkä tärkeimpänä kevyt, herkkä vapa. Vavan kelaosa mahtuu yleensä kouraan, joka suojaa kelaa jäätymiseltä. Vavan tärkein osa on sen päässä oleva laadukas herkistin, joka näyttää pienetkin tärpit tarkasti.

Mormuskoita on monen värisiä ja kokoisia. Koon pitää sopia siiman paksuuteen ja kalastussyvyyteen, saaliin kokoon sillä ei tunnu olevan vaikutusta. Väreistä esimerkiksi ahvenille kelpaavat hyvin lähes kaikki metallivärit sekä maalatut mormuskat, mutta ehkä parhaat vaihtoehdot ovat kuitenkin oranssit, punaiset ja papukaijaväriset vieheet. Mormuskaan laitetaan syötiksi 2 kärpäsentoukkaa/surviaisentoukkaa tai pieni mato. Syötti pitää pujottaa hellävaraisesti koukkuun, jotta se pysyy ehjänä. Syöttejä saat kalastuskaupasta ja ne säilyvät hyvin jääkaapissa.

Muut välineet

Tarvitset lukon vieheen kiinnittämiseen ja mahdollisesti perukkeen, jos aiot kalastaa haukea. Jos pilkkiessä vietetään yhtään kauemmin aikaa, tulee pilkkireppu tarpeeseen. Samalla se tuo vähän lisälämpöä, kun ei tarvitse seistä. Tarvitset myös vähintään muovipussin ylösnostetuille kaloille. Sohjokauhasta ei kannata pihistellä, se kun ei paljoa maksa.

Jos lähdet porukalla kalastamaan, ei kairaa tarvitse välttämättä hommata, mutta jos se kuitenkin tarvitaan,  4-tuumaisella pärjää peruspilkinnässä oikein mainiosti. Haukia tai vaikkapa madetta varten tarvitaan kuitenkin 6-tuumainen reikä. 

Kalapaikalle

Hyvän ensikokemuksen saamiseksi ajankohta kannattaa sijoittaa alku- tai lopputalveen ja auringonnousun aikaan. Toki muulloinkin saa kalaa, mutta parhaimmat hetket osuvat yleensä heti jäiden tulon jälkeen sekä lopputalveen, jolloin lumet jään päällä alkavat jo sulaa. Heikkojen jäiden aikoina täytyy muistaa, että jäänaskalit ovat ehdoton turvaväline, varsinkin yksin kalastettaessa.

Parhaat kalastuspaikat on vilkkaimmilla vesillä merkitty kokeneempien toimesta vanhojen pilkkireikärykelmien muodossa. Niiden puuttuessa kannattaa lähteä liikkeelle ruovikkojen reunoista ja niemien kärjistä eli samoista paikoista, joissa kalat oleskelevat kesälläkin, tosin nyt talvella vähän syvemmällä. Reikiä voi aluksi kairata vähän enemmänkin kohtuullisin välimatkoin, aloittaen matalammasta ja jatkaen syvemmälle, niin että veden syvyys muuttuu n. puoli metria kerrallaan. Tällä tavoin saa kohtuullisen hyvin haarukoitua sen korkeuden, jossa kalat viihtyvät. 

Kairatessa pitää varoa ettei kairaa liian matalaan ja osu pohjaan. Myöskään vanhoihin pilkkireikiin ei kannata mennä koskemaan, jos ei ole aivan varma, ettei sinne ole heitetty mitään roskia jäätymään. Kairaa pitää käsitellä varoen ja hellävaraisesti, eikä sitä saa missään tapauksessa esimerkiksi lyödä terä edellä jäähän, tai terä taipuu ja menee käyttökelvottomaksi.

Pilkkireiän voi tyhjentää jäistä pilkkimisen helpottamiseksi, mutta aina se ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto, sillä jotkin kalat karttavat tätä yksittäistä valopistettä, joka reiästä tulee varsinkin auringonpaisteessa.

Kalastettaessa

Pystypilkillä pilkittäesssä:

  1. Laske pilkki ottisyvyyteen.
  2. Vedä yksi pitkä uiva liike houkuttamaan kaloja lähistölle.
  3. Tee pienempiä nyppyjä vaihtelevin väliajoin (huom. liikkeiden pitäisi kuitenkin olla sen verran teräviä, että viehe ui).
  4. Toista vaiheita 2-3. Myös pienet väristykset voivat olla avuksi. Tärkeintä on kuitenkin, että vieheen liikeet vaihtelevat.

Mormuskalla pilkittäessä:

  1. Puhdista pilkkireikä sohjokauhalla puhtaaksi.
  2. Laske mormuska pohjaan saakka.
  3. Ala nypyttää vapaa: tee ranteella ja sormilla pientä, muutaman sentin nopeaa liikettä (jopa 10 kertaa sekunnissa).
  4. Nypytä ensin vähän aikaa pohjan lähellä ja ala sen jälkeen nostaa mormuskaa nypyttäen hiljakseen ylöspäin, noin metrin verran.
  5. Toista kohtia 2-4 sopivassa suhteessa.

Jos kalaa ei ala kuulua 5-10 minuuttiin voi paikanvaihdos olla paikallaan. Muutamankin metrin muutos voi riittää.

Kun kala sitten tärppää, tee nopeasti pieni tartutusnykäisy ja ala nostaa kalaa pinnalle kaksin käsin vetämällä siimaa jäälle. Kelaaminen on yleensä turhan hidasta. Toisaalta jos kyseessä on isompi vonkale, voi sitä joutua vähän väsyttelemäänkin, jolloin kelassa oleva jarru on hyvä apuväline. Isompia kaloja varsinkin pienestä reiästä nostettaessa  on nostokoukku ehdottoman hyvä apuväline, mutta pikkukaloille sitä ei tarvita.