Taimenen kalastus

Pyrimme kehittämään artikkeleitamme jatkuvasti. Jos huomaat virheitä tai puutteita, kirjoita siitä täällä.

Aste: 
Kirjoittaja: 
Taimen

Taimen luokitellaan usein kolmeen eri luokkaan: meritaimeneen, järvitaimeneen ja purotaimeneen eli tammukkaan. Nimityksistä huolimatta kyse on yleisesti ottaen samasta kalasta, johon vallitseva elinympäristö on päässyt tekemään oman vaikutuksensa.

Meritaimen on lohen ohella ainoa mereltä pyydettävä lohikala. Se on erittäin arvostettu urheilukala sen tavallista haastavamman kalastamisen takia, joka vaatii taitoa, kokemusta sekä onnea. Järvitaimenia saa pienempien tammukoiden lailla nimestä huolimatta helpoiten kuitenkin virtaavista vesistä, Lapissa myös järvistä. Tammukat elävät pienissä virroissa, järvitaimenet isommissa järviin laskevissa ja meritaimenet isommissa mereen laskevissa virroissa. Elinpaikasta riippumatta kalojen käyttäyminen on samankaltaista. 


Lahko: Lohikalat
Levinneisyys: koko Suomi
Alamitta: 50 cm  (meritaimen), 45 cm (järvitaimen)
Suomenennätys: 12,40 kg (meritaimen), 10,15 kg (järvitaimen)
Ihannelämpötila:  4-19 ºC

Milloin ja mistä järvitaimenta saa?

Keväällä

Heti, kun joen niskalla alkaa näkyä sulaa vettä, kannattaa lähteä kalaan, sillä suuret taimenet viihtyvät tällöin hyvin vapaassa vedessä ja ovat aktiivisia varsinkin koskikorentojen kuoriutuessa. Maalis-huhtikuussa hyvä vaihtoehto on perho, mutta uistimellakin kalan voi saada napattua. Toukokuun saapuessa lähes kaikki isot yksilöt ovat jo palanneet järveen. Pienemmät taimenet ottavat innokkaasti silti vielä kiinni vieheisiin, mutta ovat usein talven jäljiltä hyvinkin laihoja, joten niiden päästäminen kasvamaan on melkein aina ainoa hyvä vaihtoehto.

Kesällä

Juhannuksen tienoilla vesihyönteiset aloittavat kuoriutumisensa, salakat nousevat koskiin ja taimenet seuraavat perässä ruokailemaan. Kosket ovat täynnä niin kalaa kuin kalastajiakin. Luvan hankkimisessa kannattaa olla ajoissa, sillä niitä ei välttämättä riitä kaikille. Alkukesästä taimen syö hyvin, mutta veden lämmetessä kalan syöntihalut kaikkoavat. Äkillinen säänmuutos voi kuitenkin aktivoida kalan vähäksi aikaa. Kun veden lämpö lähentelee 20 astetta, alkavat taimenet kaikota järvien syvänteisiin vilvoittelemaan. Koskissa vesi on hieman viileämpää ja hapekkaampaa, joten ennen poistumistaan kala voi oleskella siellä esimerkiksi kivien takaisissa kuopissa.

Syksyllä

Kun vedet alkavat syksyä kohti tultaessa viiletä, alkaa taimenkin syödä paremmin. Viimeiset hyönteiset ovat kuoriutumaisillaan ja taimenet valmistautuvat kutuun. Elokuun pimenevät illat ja yöt ovat suurtaimenen pyytäjälle parasta aikaa. 10.9. alkaa rauhoitus, joka päättyy monilla koskilla 16.11. Tällöin kauden aloituspäivinä saaliit voivat olla suuria,  suurimmat kalat saadaankin yleensä juuri aloituspäivänä. Sitten tuleekin jo talvi, jolloin taimenta ei yksittäisiä tärppejä lukuunottamatta oikein tule, tai jos tulee, niin ne tuskin ovat kokonsa puolesta pöytään saakka kelpaavia.

Milloin ja mistä meritaimenta saa?

Keväällä

Heittokalastuksen huippusesonki alkaa heti jäiden lähdettyä. Taimenet oleskelevat lähellä talvehtimispaikkojaan sisäsaaristossa tai sisä- ja ulkosaariston rajamailla. Sieltä missä aurinko on jo hieman ehtinyt lämmittää etelänpuoleista rantaa, löytyvät kevään ensimmäiset meritaimenet. Jos vielä etelätuuli tuo mukanaan rantaan lämmintä vettä, ovat ottimahdollisuudet parhaimmillaan, vaikka siltikin on todennäköisempää lähteä kotiin tyhjin käsin. Kalat ovat aivan rannassa, joten pitää olla tarkkana, ettei karkoita niitä jo kalastuspaikalle saapuessaan. Aivan parhaan paikan viereen ei kannatakaan mennä seisomaan, vaan mieluummin vähän syrjempään heittäen viehettä rannan suuntaisest hyvien paikkojen yli. Meritaimenet hakeutuvat keväällä pitkälti keskenään samoihin paikkoihin, joten kalan löytyessä nousee todennäköisyys saada niitä enemmänkin. 

Kevään edetessä ja veden lämmetessä meritaimen siirtyy vähitellen syvemmälle, ja kevään ensimmäiset helteet karkottavat kalan merelle, josta se voi vielä satunnaisesti tulla silakkaparvien perässä kalastusvesille. Tämän jälkeen meritaimenen kalastuskausi merellä kuitenkin päättyy ja jatkuu taas syksyllä. Jokiin nousseet taimenet käyttäytyvät siellä aikalailla järvitaimenen tavoin.

Syksyllä

Kun syksyllä vedet alkavat viiletä, myös meritaimen palailee kohti kalastusvesiä. Aluksi kala on vedenalaisten karikkojen läheisyydessä, mutta siirtyy kohti rantoja, jotka tarjoavat tarpeeksi suojaa. Tämänlaisia rantoja voi löytää etsimällä rannoilta suuria kiviä, joita todennäköisesti on sitten myös veden alla. Rakkolevä ja tumma hiekkapohja ovat myös oivia oleskelualustoja meritaimenille.

Meritaimenta kalastettaessa pitkänomainen kohtuusuuri lusikka on hyvä perusvaihtoehto vieheeksi. Lusikan pitäisi kestää matalan veden takia nopeaa kelaamista, mutta sen pitäisi myös uida vajotessaan, sillä kelaamisen lopettaminen aika-ajoin, huolellinen käsityö ja uinnin elävöittäminen ovat tämän haastavan kalansaaliin elinehtoja.

Heittokalastus virtaavassa vedessä

Taimen oleskelee virrassa paikassa, jossa se pystyy helposti tarkkailemaan ohi kulkevaa ravintoa, mutta ei joudu paikallaan pysymisen takia ponnistelemaan turhaan. Tämänkaltaisia asentopaikkoja kannattaa etsiä kivien tai muiden esteiden läheisyydestä. Virrassa oleva kuohu kertoo, että pohjalla on jokin este, jonka läheisyydessä kala voi oleskella, vaikka pinnalla olisikin kovempi virtaus. Kala ottaa kiinni läpi päivän, mutta isot vonkaleet alkavat ruokailla pääsääntöisesti vasta iltahämärässä.

Taimen on tullut virtaan syömään, joten vieheenkin kannattaa olla ravinnon kaltainen eli ainakin kohtuupieni. Isommalla virralla ongelmaksi voi tulla pienen vieheen lyhyt heittopituus, joten kompromisseja voi joutua tekemään. Pienemmissä puroissa tämäkään ei ole ongelma. Jos virran syvyys on pieni ja pohja kivikkoista, voi turvautua jigeihin, jotka eivät pohjaan jäädessään ole kalliita. Jos tätä vaaraa ei ole, ovat pienet vaaput ja lusikat hyviä vaihtoehtoja. Pienemmät taimenet ottavat kiinni myös lippoihin, vaikka ne eivät oikeastaan ravintoa muistutakaan, mutta ovat yleisesti ottaen vahvoja ärsykevieheitä kalalle kuin kalalle.

Samoin kuin lohet, myös taimenet ottavat parhaiten syötin kiinni, kun sen saa aivan kalan nenän eteen. Tämän takia vieheen uittotaito on erittäin tärkeää. Vieheen valintaan vaikuttaa suuresti myös se, kuinka syvällä sen saa juuri kyseisessä virrassa uimaan. Jos syvyyden saaminen tuottaa ongelmia, voi tavallisesta poikkivirran heitosta muuttaa suuntaa vähän ylävirtaa kohti. Näin viehe ehtii vähän matkaa upota virran viemänä ennen siiman kiristymistä. Perhoon voi laittaa avuksi irtopainoja tai käyttää painotettua peruketta.